Uusin blogikirjoitus MySpeakerin sivuilla.

Lue uusin blogini Hidasta elämää -sivuilta.

#itsensäjohtaminen #mindfulness

Pääsin jutskaamaan Ilkan kanssa tän hetken lemppariaiheesta: rehellisyydestä.

Katso 5 min video aiheesta.

Katso 40 min video aiheesta (kysy Ilkalta IG-live).

#radikaali rehellisyys #radical honesty

Pääsin Tatu Tammisen vieraaksi hänen Sävelaskelmerkkejä-ohjelmaan puhumaan lautailuun liittyvistä tarinoista ja musasta.

Prasad Deshpande is writing about some of the best practices in his blog: Team Coaching for Better Outcomes

https://coachfederation.org/blog/team-coaching-for-better-outcomes

Onko työelämässä tilaa haavoittuvuuden ja herkkyyden näyttämiseen sekä häpeästä puhumiseen?
Älä tee ainakaan niin kuin mä ;)
#työhyvinvointi #häpeä #herkkyys #haavoittuvuus

--"Yksi tarkennetulle uudelleenkuuntelukierrokselle päässeistä parhauksista on Aleksi Litovaaran Yle Puheella kaitsema viisiosainen ohjelmasarja Kunnian päivät – lumilautailun pioneerit.

Aikoinaan omin käsin ramppeja ja kouruja lapioineet silloiset nuoret kertovat vauhdista uuden lajin ensilumilla. Joka jannu ja jenna tuntuu olevan toinen toistaan parempi tarinankertoja."--

- Kimmo Ylönen, Kulttuuritoimitus

Lue koko kirjoitus ja lista parhauksista.

Juicy Fruit –purkka

En tiedä ketään, jonka elämän purkka olisi mullistanu – paitsi mun. 80-luvun lopussa näin ekan kerran lumilautailua, Juicy Fruit –purkka TV-mainoksessa. Tiesin heti, että tää on mun juttu: rentoutta, iloa, hassuttelua, frendien kanssa yhdessä temppujen opettelua… Lumilautailun dna oli ja on yhä edelleen tiivistettynä siinä.

Koskemattomat

Näitä asioita, asenteita, fiiliksiä ja olemisen tiloja elettiin porukalla 24/7. Ne olivat meille totta, niistä tuli vahvat uskomukset ja samalla - niiden takaa oli vaikea nähdä muuta. Lähes jokaisessa huippu-urheilu-urani aikaisessa haastattelussa ihmeteltiin sitä, että voiko lumilautailijat todella olla niin poikkeavia muista urheilijoista. Jep, me oltiin spesiaaleja, korkeammalla kuin mihin muut pystyisivät yltämään.

Missä toisen lajin kisoissa finalistit saattoivat keskenään sopia jakavansa palkintorahat tasan, asenteella ihan sama kuka voittaa - pääasia, että pidetään katsojille hyvä show, yritetään vaikeimpia temppuja kaatumisenkin uhalla ja pidetään hauskaa?!

Tabut

Vaikka nämä ihanat asiat ovat edelleen täysin totta, lumilautailijatkin ovat ihmisiä. Ihmisiä, jotka valitsevat fokusoida hyvän energian ja fiiliksen asioihin - aika usein kuitenkin sen kustannuksella, että hankalista asioista syntyy tabuja. Julkisia salaisuuksia, joista opitaan vaikenemaan, koska ne eivät kuulu lumilautailun dna:han – vaikkakin vahvasti ihmisyyteen.

Häpeä ja nolous

Kisattuani toista vuotta kansainvälisesti, voitin half-pipen maailmancupin 1996. Kaksi viikkoa sen jälkeen loukkaannuin ja loppu uran laskin kivun kanssa. Vasta nyttemmin olen tajunnut, ettei motivaationi tulla maailman parhaaksi ollut pelkästään ilossa ja innostuksessa – lumilautailun dna:ssa. Se oli myös suurimpien haavojeni tiedostamattomassa väliaikaislaastaroinnissa: hylätyksi tuleminen, porukasta eristäminen, yksinäisyys, ristiriitainen kiintymyssuhde…

Olin niin haltioitunut ja onnessani maailmancupin voittaja tarinasta – jonka salaa toivoin myös parantavan haavani – että jäin siihen pahasti jumiin. Mielessäni tarinaan ei kuulunu tähden hiipuminen. Se etten pystynyt tai uskaltanut juurikaan harjoitella uusia temppuja loukkaantumisen jälkeen, koska pelkäsin loukkaantuvani uudestaan ja että sitä kautta unelmani ”vietäisiin pois”. Lopulta vein sen tavallan itse pois, pikku hiljaa feidaantumalla.

Kisoissa häpesin laskujani. Häpesin tarinaa voittajasta, joka hiipuu. Tuntui kuin maailmankaikkeus olisi pakottanu mut tähän tarinaan, mitä halveksuin urani alussa ja kunnian päivinä. Häpesin sitä, että sponsoreiden kuvauksiin tuli nuorempia laskijoita, jotka olivat mua parempia. Olin välillä niin vihainen itselleni ja laskemisen tasolleni kuvauksissa, että menin ihan lukkoon. Pidin mykkäkoulua ja olisin toivonu muilta, että he ymmärtävät tilanteen ja lohduttavat. En uskaltanu pyytää mitä olisin tarvinnu, pelkäsin että kaikki hoksaavat hiipumiseni ja saan potkut ja urani loppuu siihen. Häpesin, etten uskaltanut puhua ja pyytää tukea.

Monesti laskupäivinä tai kisoissa kylmähoidin lumipussilla vammoja ja salaa toivoin muiden ymmärtävän syyn huonompaan suoriutumiseen. Mua kiusattiin siitä, että kalastin tuomareilta ”sympatiapisteitä” tällä keinolla ja tavallaan kiusottelijat olivat siinä vähän oikeassa.

Nolottaa vieläkin, jos katson Naganon olympialaisten laskujani, kun heti laskun lopussa pitelen olkapäätäni. Häpesin myös sitä, että en kertonut täysin avoimesti uuden olkapäävamman vakavuudesta ennen olympialaisia. Olisin voinu luovuttaa olympiapaikkani hyvälle ystävälleni. Käyttäydyin epälumilautailijamaisesti ja itsekkäästi. Onneksi löysin rohkeuden pari vuotta sitten puhua asiasta ystäväni kanssa ja pyytää anteeksi.

Aika suuri motiivi Naganoon lähdössä oli myös norjalaisen tyttöystäväni näkeminen, joka kuitenkin jätti mut yllärinä hotellin käytävällä ennen kisapäivää. En siitäkään uskaltanut puhua kellekään, vaikka kaikki varmaan tiesivät – auts.

Ja näitä häpeätarinoita riittää! Kuten tiedät: mitä enemmän vastustaa, sen tiukempaan takertuu. Vaikka lumilautailuvuodet olivat enimmäkseen täynnä ihanuutta ja hyviä juttuja, takerruin siinä samalla ihan riittävästi häpeään ja nolouteen.

Pelko

Lumilautailussa on sanonta, että mikäli et pelkää tehdä temppua, et yritä tarpeeksi. Tai et ota tarpeeksi vauhtia hyppyyn. Perhoset vatsassa on kuitenkin eri asia, kuin se, että rinteeseen mennessä tuntee vastustusta ja omaa potentiaalia supistavaa pelkoa.

Half-pipessä tiesin olevani ainakin tutussa ympäristössä, mutta sponsorin kuvauksissa vuorilla ”offareilla”, eli virallisten rinteiden ulkopuolella, olin hukassa. Tutuksi tuli ajatus; rakennetaankohan tänään muiden laskijoiden kanssa hyppyri mistä en uskalla hypätä ollenkaan? Yleensä uskalsin sentään hypätä, mutta olin niin lukossa pelosta, että hypystä ei tullut mitään. Yhden tai muutaman hypyn jälkeen vetäydyin häpeäkuoreeni sättimään itseäni ja pidin vihoissani mykkäkoulua.

1996 loukkaantumisen jälkeen pelkoni epäonnistumisiin alkoi hiljalleen kasvaa. Toisaalta oli pelko jatkuvan kivun pahenemisesta, uusista kivuista, uran loppumisesta ja häpeän kasvamisesta epäonnistumisiin liittyen. Aika veikeä lumipalloefekti siis! Pelkäsin myös jatkuvasti pettäväni muiden laskijoiden, fanien, sponsorien ja omat odotukseni.

Olin haitallisella tavalla niin takertunut maailmancupin voittaja -tarinaan, että oli vaikea nähdä muuta kuin lasku-ura lasku-uralleni. En pystynyt antaa itselleni uutta mahdollisuutta löytää laskuvire ja innostus uudella tavalla, koska mielikuvissa olin jo saavuttanu lasikaton. Pelkäsin, että olisin näyttäytyny vielä nolompana: entisenä starana, joka yrittää tehdä comebackiä tajuamatta sen mahdottomuutta itse (vaikka kaikki muut sen tajuaisi). Pelkäsin myös tietyllä tavalla paljastuvani huijariksi – olinko oikeesti edes ollu koskaan niin hyvä laskija…

2000-luvun alussa olin jo aikalailla menettäny toivoni vamman paranemisesta ja alitajuisesti käytin energiani palautumisen sijaan siihen, että täyttäisin muiden kuvitellut odotukset maailmancupin voittajasta. Tämä tarkoitti mm. sitä, että after ski:ssä oli enemmän puhetta ja rinteessä vähemmän tekoja.

Pelkoni lasku-urani pahimmasta mahdollisesta loppumisesta oli toteutunut.

Kateellisuus               

Lumilautailijoiden kuuluminen samaan isoon perheeseen näkyy tyypillisesti siinä, että kokeneemmat laskijat auttavat nuorempia pääsemään maailmalle tai saamaan parempia sponsseja.

Valitettavasti ysärin lopulla oli ajanjakso, jolloin mieleni takertui uskomukseen niukkuusajattelusta. Tosi häpeällistä myöntää, että unelmani hiipuessa koin monesti uudet kasvavat starat sen verran uhaksi itselleni, etten juurikaan auttanut heitä, vaikka mulla olis ollu kontakteja. Oli vaikea kohdata laskijoita joilla oli vain saavutettavaa, kun itse koin että mulla oli vain menetettävää – surullista. Oma pelkoni ja kateellisuus heidän draivista esti yhteisen hyvän kasvattamisen – auttamisen merkityksellisyyden kokemuksen, joka olis tuonu hyvää meille kaikille.

Tämä aika oli mulle iso oppiläksy siitä, että muiden menestys ja kukoistus ei ole multa pois. Toki teeman työstäminen jatkuu edelleen ja ylipäätään kateellisuuden tunnistaminen ja myöntäminen on ollu jopa vuosikymmenien työ.

Loukkaantumisen tunteen myöntäminen ja sarkasmi

Herkkänä tyyppinä taisin aikoinaan luulla, että keino pärjätä maailmalla on lumilautailun dna:n vääristynyt ylikorostaminen cooliuteen ja rentouteen liittyen. Vaikka jonkun sanat satuttivat mua, en about koskaan näyttänyt haavoittuvaisuuttani, herkkyyttäni ja loukkaantumistani. Yleensä esitin tosi viileetä ja koitin sarkastisesti vastata heittoon tavalla, joka peittäisi oikeat tunteeni.

Vaikka usein koin olevani vahvoilla ”sana-battleissa”, niiden jälkeen ei tuntunu hyvältä. Aitous ja avoimuus ei ollu läsnä ja varmasti kumpikin osapuoli tunsi tämän.

Keino, jolla hain muiden arvostusta ja hyväksyntää kääntyi itseään vastaan.

Varjojen omistaminen ja kiitollisuus

Kiitos, kun luit tekstin ja annoit minulle mahdollisuuden tulla kuulluksi sekä näkyväksi. Vaikka on pelottavaa kohdata ja puhua omista varjoista, tuntuu että haluan vihdoin ”omistaa” ne. Olla rehellisen avoimesti kaikkea sitä mitä olen – pimeyttä ja valoa! Luennoilla ja somessa näistä asioista puhuminen on ollu hyvää lämmittelyä, blogi tuntui vaikeimmalta – viimeiseltä ristiretkeltä J

Rakkaudella, Aleksi

P.S. Tekstissä puhun omista menneisyyden kokemuksistani ja tiedostan, että silloisilla sekä nykypäivän laskustaroilla voi olla erilainen kokemus.

P.P.S. Vaikkei ehkä uskois, en halua juurikaan puhua lumilautailutaustastani oma-aloitteisesti. Oli kuitenkin tärkeää avautua tästä kirjoituksen näkökulmien kautta. Päädyin haastamaan itseäni vielä lisää, kun lisäsin jälkikäteen vanhoja lehtileikkeitä kirjoitukseen (alkuperäinen kirjoitus Hidasta elämää -sivustolla) - jotka solahti yllättävän hyvin teemoihin! Pelkoni on, että mua arvostellaan itsen esiintuomisesta. No, nyt sekin pelko on kohdattu :)

A. PERUSTA

1. Toimii eettisesti

Määritelmä: Ymmärtää coachingin eettiset säännöt sekä ammatilliset vaatimukset ja noudattaa niitä.

1. Osoittaa suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä vuorovaikutuksessaan asiakkaiden, sponsoreiden ja muiden sidosryhmien kanssa 

2. Ottaa huomioon asiakkaan identiteetin, ympäristön, kokemukset, arvot ja uskomukset 

3. Käyttää asiakkaiden, sponsoreiden ja muiden sidosryhmien kanssa sopivaa ja kunnioittavaa kieltä 

4. Noudattaa ICF:n eettisiä sääntöjä ja toimii sen ydinarvojen mukaisesti

5. Säilyttää asiakastietojen luottamuksellisuuden sopimusten ja soveltuvien lakien mukaisesti 

6. Erottaa coachingin, konsultoinnin, psykoterapian ja muut menetelmät toisistaan 

7.  Ohjaa tarvittaessa asiakkaan eri alan ammattilaiselle 

2. Ilmentää coachingin ajattelutapaa

Määritelmä: Soveltaa ja kehittää ajattelutapaa, joka on avoin, utelias, joustava ja asiakaskeskeinen.

1. Lähtee siitä, että asiakas on vastuussa omista valinnoistaan 

2. Sitoutuu jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen coachina

3. Luo tavan reflektoida omaa työtään säännöllisesti kehittyäkseen coachina

4. Tiedostaa asiayhteyden ja kulttuurin vaikutuksen itseensä ja muihin 

5. Käyttää itsetuntemustaan ja intuitiotaan asiakkaiden eduksi 

6. Kehittää ja ylläpitää kykyään säädellä omia tunteitaan 

7. Valmistautuu tapaamisiin ajatus- ja tunnetasolla

8. Hakee tarvittaessa ulkopuolista tukea tai lähteitä

B. YHTEISTYÖSUHTEEN LUOMINEN

3. Luo ja päivittää sopimukset

Määritelmä: Sopii selkeästi coaching-suhteesta, prosessista, suunnitelmista ja tavoitteista yhdessä asiakkaan ja keskeisten sidosryhmien kanssa. Sopii näistä asioista coaching-prosessin ja jokaisen tapaamisen osalta.

1. Selittää mitä coaching on ja mitä se ei ole sekä kuvaa prosessin asiakkaalle ja keskeisille sidosryhmille

2. Varmistaa yhteisymmärryksen siitä, mikä on coaching-suhteessa soveliasta ja mikä ei, mitä tarjotaan ja mitä ei sekä siitä, mitkä ovat asiakkaan ja keskeisten sidosryhmien vastuut 

3. Varmistaa yhteisymmärryksen coaching-suhdetta koskevista ohjeista ja ehdoista, kuten esimerkiksi järjestelyistä, palkkioista, aikatauluista, kestosta, lopettamisesta, luottamuksellisuudesta sekä muiden henkilöiden mahdollisesta mukanaolosta

4. Muodostaa coaching-suunnitelman ja tavoitteet yhteistyössä asiakkaan ja keskeisen sidosryhmien kanssa

5. Varmistaa sopivuutensa asiakkaan coachiksi yhdessä asiakkaan kanssa

6. Luo yhdessä asiakkaan kanssa tavoitteet coaching-tapaamiselle tai tarkistaa jo luotujen tavoitteiden asianmukaisuuden 

7. Kirkastaa asiakkaan kanssa, mitä asiakas haluaa käsitellä tai ratkaista tapaamisessa tavoitteen saavuttamiseksi

8. Sopii tai tarkistaa yhdessä asiakkaan kanssa, miten onnistumista mitataan coaching-prosessissa ja yksittäisessä coaching-tapaamisessa 

9. Sopii asiakkaan kanssa ajankäytön ja fokuksen ohjaamisesta

10. Coachaa asiakasta kohti asiakkaan kuvaamaa päämäärää, ellei asiakas ilmaise muuta

11. Päättää coaching-suhteen yhteistyössä, arvostaen yhteistä kokemusta

4. Rakentaa luottamusta ja turvallisuutta

Määritelmä: Luo yhdessä asiakkaan kanssa turvallisen, kannustavan ympäristön, missä asiakas voi vapaasti jakaa ja käsitellä haluamiaan asioita. Ylläpitää yhteistyösuhdetta, joka perustuu keskinäiselle arvostukselle ja luottamukselle. 

1. Pyrkii ymmärtämään asiakasta hänen maailmastaan käsin, ottaen huomioon asiakkaan identiteetin, ympäristön, kokemukset, arvot ja uskomukset

2. Arvostaa asiakasta, hänen identiteettiä, näkemyksiä, tyyliä ja kieltä ja sovittaa coachingin asiakkaan mukaan 

3. Huomioi ja arvostaa asiakkaan yksilöllisiä kykyjä, oivalluksia ja työtä coaching-prosessissa 

4. Osoittaa tukea, empatiaa ja huolenpitoa asiakasta kohtaan

5. Huomioi ja tukee asiakkaan tunneilmaisua, näkemyksiä, huolia, uskomuksia ja ehdotuksia

6. Vahvistaa asiakkaan luottamusta olemalla avoin, läpinäkyvä ja inhimillinen

5. On läsnä 

Määritelmä: on tietoinen ja läsnä olemalla avoin, joustava, maadoittunut ja varma.

1. Pysyy keskittyneenä, havainnoivana, empaattisena ja sopeuttaa toimintaansa

2. Osoittaa uteliaisuutta coaching-prosessin aikana

3. Hallitsee omat tunteensa ja pysyy läsnä

4. Osoittaa varmuutta asiakkaan voimakkaita tunteita käsiteltäessä 

5.  Työskentelee vaivattomasti ”ei-tietämisen” tilassa

6. Luo ja sallii tilaa hiljaisuudelle, pysähtymiselle tai reflektiolle 

C. VAIKUTTAVA VIESTINTÄ

6. Kuuntelee aktiivisesti

Määritelmä: Keskittyy siihen, mitä asiakas sanoo tai jättää sanomatta ymmärtääkseen täysin viestin merkityksen asiakkaan kontekstissa ja tukeakseen asiakkaan itseilmaisua.

1. Ottaa huomioon asiakkaan kontekstin, identiteetin, ympäristön, kokemuksen, arvot ja uskomukset ymmärtääkseen paremmin asiakkaan vuorovaikutusta 

2. Heijastaa tai vetää yhteen kuulemaansa selkeyden ja ymmärryksen varmistamiseksi 

3. Kysyy lisää huomatessaan, kun asiaan liittyy muutakin kuin mitä asiakas kertoo

4. Huomioi ja tutkailee asiakkaan tunteita, energian muutosta, ei-verbaalisia vihjeitä ja muuta käyttäytymistä

5. Yhdistää asiakkaan sanat, äänensävyn ja kehonkielen ymmärtääkseen viestin kokonaismerkityksen 

6. Kiinnittää huomiota asiakkaan käyttäytymiseen ja tunteisiin läpi tapaamisten havaitakseen esiin nousevia teemoja ja käyttäytymismalleja

7. Herättää tietoisuutta 

Määritelmä: Edistää asiakkaan oivalluksia ja oppimista erilaisin työvälinein ja menetelmin, kuten vaikuttavalla kysymisellä, hiljaisuudella, vertauskuvilla tai analogioilla.

1. Ottaa huomioon asiakkaan kokemuksen päättäessään mikä voisi olla tälle hyödyllisintä

2. Haastaa asiakasta tavalla, joka lisää tietoisuutta tai saa aikaan oivalluksia

3. Kysyy kysymyksiä asiakkaan ajattelutavasta, arvoista, tarpeista, toiveista ja uskomuksista

4. Esittää kysymyksiä, jotka auttavat asiakasta tutkailemaan asiaa nykyistä ajatteluaan laajemmin

5. Pyytää asiakasta reflektoimaan sitä, mitä asiakas siinä hetkessä kokee

6. Huomaa mikä prosessissa toimii tukeakseen asiakkaan kehittymistä

7. Sopeuttaa oman tyylinsä asiakkaan tarpeiden mukaisesti 

8. Auttaa asiakasta tunnistamaan tekijöitä, jotka vaikuttavat käyttäytymis-, ajattelu-, ja tunnemalleihin tässä hetkessä ja tulevaisuudessa

9. Kutsuu asiakasta ideoimaan, miten hän voisi päästä eteenpäin ja mitä hän on halukas tai kyvykäs tekemään

10.  Tukee asiakasta näkökulmien uudelleenmäärittelyssä

11. Jakaa havaintonsa, oivalluksensa ja tunteensa, joista asiakas voi oppia jotain uutta, kuitenkaan kiinnittymättä niihin

D. OPPIMISEN JA KASVUN TUKEMINEN

8. Edistää asiakkaan kasvua

Määritelmä: Vie opit ja oivallukset toimenpiteiksi yhdessä asiakkaan kanssa. Tukee asiakkaan itsenäisyyttä coaching-prosessissa.

1. Auttaa asiakasta integroimaan uuden tietoisuuden, oivallukset ja opit asiakkaan maailmankuvaan ja käyttäytymismalleihin

2. Luo yhdessä asiakkaan kanssa tavoitteet, tehtävät ja vastuunottoa tukevat toimenpiteet, jotka yhdistävät uudet opit ja laajentavat niitä 

3. Vahvistaa asiakkaan autonomiaa tavoitteiden, toimenpiteiden ja vastuunottoa tukevien menetelmien määrittelyssä

4. Tukee asiakasta toimenpiteiden tulosten ja oppien tunnistamisessa

5. Kutsuu asiakasta pohtimaan etenemistään ottaen huomioon voimavarat, tuen tarpeen ja mahdolliset esteet 

6. Vetää yhteen asiakkaan kanssa sekä tapaamisen aikana että tapaamisten välillä syntyneet opit ja oivallukset 

7. Iloitsee asiakkaan edistymisestä ja onnistumisista

8. Päättää tapaamisen yhteistyössä asiakkaan kanssa

Kuvittaja:​ Nina Karlsson

Uudistetut ydintaidot suomeksi löydät ICF Finlandin verkkosivuilta (uudistettu versio).

Uudistetut ydintaidot englanniksi (ks. kohta Updated Model).

During international coaching week 4.-10.5. I will offer free online coaching sessions. Please book your spot by emailing: aleksi(@)aleksilitovaara.com 
Let's explore together what you really want in your life!

#ExperienceCoaching #icw2020 #ICFFinland #AmmattiCoach
#CoachingVaikuttaa #Suomencoachingyhdistys